----PÄIVÄKIRJA----

Vierähti muutama hetki taas päiväkirjaa päivittämättä. No eipä tässä nyt mitään ihmeellisiä ole tapahtunut. Sodankylässä oltiin keikalla Weskun kanssa "filmi-poikki" festareilla tuossa reilu viikko sitten. Voin kertoa ettei ollut kyllä mitään yleisömenestyksiä ne keikat. Mutta tulipahan taas käytyä. Paikkana siis Ylähuone, niinkuin on tapana HeartBurnin kanssa ollut. Olisihan se kiva joskus soittaa niin että olisi porukkaa, mutta toisaalta keskellä viikkoa ja lipun kanssa niin ei sitä porukkaa kovin paljon tule. Täytyy katsella jos joku toinen kerta sitten menisi. No hauskaa oli silti, koska tarjoilu pelasi ja henkilökunta oli helvetin hyvää. Ja tietysti täytyy kiittää vielä paikallista taksia ajavaa herrasmiestä, joka tarjosi ruuat ja juomatkin, pyytämättä. Ja oli sillä miehellä tarinoita. Sai nauraa ja naurettiin. Ja kyllä ne soitotkin loppupeleissä ihan jees meni. Toki siinä toisena iltana kun tyhjälle salille soiteltiin niin tuli vähän ehkä vedettyä lonkalta, mutta yleisarvosana 8-.

Eli nyt on soitettu tällekin kesälle yksillä festareilla.... Sen jälkeen pitikin lähteä Kittilään viikoksi rauhoittumaan. Oli se Sodankylän meininki niin hurjaa. Mutta tietysti eihän siitä rauhoittumisesta mitään tullut. Musiikki soi välillä Lapin kesäyössä niin että ikkunat helisi ja rakennustyömailla painettiin täyttä häkää seiniä pystyyn että on taas turisteilla tilaa, mihin tulla ensi talvena. En tiedä jotenkin tuntuu että kyllä me taidetaan taas kaivaa itselle kuoppaa tuolla Kittilässä. Tai no paha sitä on sanoa mutta ei kunnalla nyt mitenkään hyvin mene, vaikka kaikenlaista uutta kaivoksen ja rakennusten muodossa syntyy koko ajan. Sen voi ainakin sanoa että se Lapin henki hukkui jonnekin hotellien ja mökkien alle jo ajat sitten. Ei Kittilässä enää mitään Lapin rauhaa etsitä. Siitä on tullut Las Vegas, Lapin erämaan keskelle. Paikka jossa pitää olla neonvaloa ja toimintaa. Niin ja tietysti viina virtaa ja musiikki soi. Tavoitteena imeä mahdollisimman paljon ihmisiä niitten talvikuukausien aikana sen mäen juurelle kuluttamaan mahdollisimman paljon rahaa kaikkeen mahdolliseen. Itse en ainakaan käy sesonkiaikana Sirkan kylällä yhtään (Sirkka on siis sen kylän nimi toistaiseksi, ei Levi). Ahdistaa ja vituttaa se ihmisten paljous, tungos ja kiire. Jos itse lähtisi lomalle niin en ainakaan viettäisi sitä kassajonossa kännykkään puhuen.

No ei silti. Elantonsahan moni turisteilta Kittilässä saa ja eikä siellä paljon muuta olisikaan jos ei oltaisi turismin avulla sinne kaikenlaista rakennusta pystyyn saatu. Huvittaa vain välillä kun sitä mäkeä pidetään kultakaivoksena, mutta kunta on silti kohta holhouksessa, että kyllä sitä rahaa siihen mäkeenkin menee. Vanhukset ja nuoret unohtuu ja kouluja lakkautellaan, kun täytyy säästää. Samalla investoidaan turhiin teihin, turhiin hotelleihin ja muuhun että turistit saavat lisää ihmeteltävää. Kyllä niillä rahoilla kummasti pyörittelisi kyläkouluja vaikka 10 oppilaalle kaikissa pikkukylissä. Nyt kaikki lapset ajetaan samaan jo alkujaan liian pieneen kouluun opettelemaan sitä miten isossa ryhmässä yksilön kyvyt ja lahjat katoaa ja ongelmat unohtuu.

Onneksi kävin sunnuntaina Pallaksella, luontopolulla, farkut ja avainketjut päällä tietysti, mutta kuitenkin. Kyllä siinä tunturijärven rannalla kun istui tuli mieleen että tätä se Lapin pitäisi olla, tätä ihmisten pitäisi tulla katsomaan. Kuuntelemaan hiljaisuutta ilman kännyköitä ja lompakoita ja sikspäkkejä. Kyllä Lapista vielä niitäkin paikkoja löytyy ja kun niissä käy ja miettii niin alkaa huomata, kuinka paljon neonvalojen ulkopuolella jää sitä oikeata Lappia, jossa vielä saattaa kokea jotain ainutlaatuista. Kokeilkaa joskus ennen kuin nekin järvet ajetaan täyteen betonia ja tehdään rikkaille tennis ja golfkenttiä.

Päiväkirja-sivulle

Vanhat päiväkirjat X-Stagella