|
----PÄIVÄKIRJA---- Howdy ystävät! No niin on taas takana vähän keikkaa ja muuta mukavaa. Juhannus kului keikan merkeissä. Paikkana toimi Vuotson Porokylä, jonne oli paikalle saapunut myös muita yhtyeitä "Pohjoinen Ulottuvuus Rock Fest" nimikkeen alle. Tapahtuma oli siis ihan virallinen juhannusjuhla keskellä kauneinta Lappia, hyvässä seurassa, hyvällä musiikilla ja päihteillä maustettuna. Aloitetaan alusta kuitenkin. Elikkäs juhannusaatto (perjantai) alkoi osaltani jo kello 3.40 kun Perttu ja Mikko (How Much More) saapuivat hyvinkin juhlallisissa tunnelmissa viehättävään kaksiooni Rovaniemellä. Ajattelin, että pojat varmaan pistävät väsyneinä heti päätä tyynyyn mutta mitä vielä. Meininki vain yltyi ja musa-DVD:t saivat pyöristystä ahkerasti soittimessa. Itse yritin nukahtaa, mutta totesin, että parempi kun keittää vahvat kahvit ja rupeaa aloittelemaan päiväänsä jo heti aamusta. Jarkon ja Tomin oli saapuman junalla vähän ennen kahdeksaa ja tähän mennessä Torniosta saapuneet olivat jo hyvinkin vastaanottavaisessa tunnelmassa. Poikien saavuttua syötiin jonkinlaista aamupalaa, toiset nestemäistä toiset kiinteää, jonka jälkeen siirryttiin torikeitaan alakertaan ensimmäisiin yhteisiin treeneihin moneen vuoteen, ehkä vuosikymmeniin. |
|
Treenit meni mukavasti aina siihen asti kunnes Pertun vahvistin sanoi POKS ja loput treenit vedettiin ilman komppikitaraa. Tärkeintä oli kuitenkin että saatiin jonkin verran biisejä haltuun ja rakenteita muistiin. Oli setissä muutama uusikin ralli Jarkon kannalta ja niitä enimmäkseen käytiin läpi. Kaiken kaikkiaan ihan kiva kokemus. Treenit kestivät kolme/neljä tuntia, jonka jälkeen ruvettiinkin syömään ja valmistelemana lähtöä Vuotsoon. Matkaan startattiin muistaakseni joskus yhden aikoihin kahdella autolla. Itse toimin kuskina vanhassa luotettavassa Dodgessa ja Wesku ajeli Peugeot:illa perässä. Ryhmäkin oli sopivasti jakautunut. Ja ainakin meidän bussissa oli tunnelmaa. Keli oli hyvä, ei sadellu juurikaan. Ensimmäinen tauko oli Sodankylän Nesteellä jonne ryhmä jalkautui farkku -ja nahkaliiveineen. Omistaja tuli heti näkösälle tarkistamaan mikä jengi sieltä sisälle käveli. Ja täytyy myöntää että kyllä porukka siltä näyttikin ettei hyvät ole mielessä. Mutta ei me ostettu kuin nesteitä ja sipsiä. Tässä vaiheessa myös kuski vaihtui ja itse otin käteeni kylmän karpalo-Upciderin. Tosin juominen jäi osaltani aika pitkälti tähän. Kuskiksi arpoutui yhdestä vielä selvänä olevasta matkustajasta Tomi. Ja varmoin rekkamiehen ottein Tomi ohjasikin maantielaivamme jälleen kohti Vuotsoa. Peugeot porukka ohitti meidät kahvitauon aikana, joten he olivat Vuotsossa ennen meitä. Pääsimme paikalle, joskus neljän jälkeen ja paikka paljastui hienoksi. Kunnon Lappia, eikä mitään neonvalo-helvettiä. Tuollaistahan sen pitäisi olla joka puolella. Roudasimme tavarat paikoilleen ja jätimme hommat osaavien tekniikan poikien käsiin. Paikalla oli kaksi muutakin bändiä, joten soundcheck oli mielestämme vain suuntaa antava. Soittopaikkana toimi katettu telttamainen kokonaisuus. Ihan jees paikka. Söimme hyvää lihakeittoa ja sen jälkeen tarkistimme majoitustilat. Sopu antoi sijaa ja saimme kaikki omat pienet patjamme, jossa pystyi selkäruotoaan hieman oikaisemaan. Tarinan loppupuolella huomaatte, että lopulta nukkuminen ei ollut juhannuksena kovinkaan tärkeää. No ei pitänytkään olla. Tarkistimme myös saunan, joka oli perus puulämmitteinen pihasauna. Toimii!! Se sauna lämmitettiin myös tarinan loppupuolella. Ennen soundchekkiä paikan päällikkö toivotti meidät tervetulleiksi ja totesi, että olutta riittää kaikille. Ja niin muuten riitti. Se ei saatana juomalla loppunut vaikka pojat kuinka yrittivät. Veikkaanpa että seuraavalla kerralla kaljaa on vähemmän. Saattoi tulla aika kalliiksi lopulta tuo tarjoilu. No tsekki pois alta ja odottelemaan keikkaa. Olimme liian ajoissa tälläkin keikalla ja pitkä odotus söi vähän tunnelmaa. Toiset bändit eli Takorauta ja niin sen toisen bändin nimi on nyt jo unohtunut. Pitkä se nimi oli kuitenkin, viettivät iltaa kuka missäkin tunnelmissa. Takorauta tuntui olevan juhlatuulella jo ennen keikkaa. Mutta niin se kyllä pitääkin. Itse en juonut, mutta kyllä meidänkin ryhmästä osalle tuoppi maistui jo ennen keikkaa aikalailla....ei liikaa, ei ei. Olimme illan viimeinen esiintyjä, joten keikka starttasi lopulta joskus 12 aikaan. Muut bändit hoitivat leiviskänsä todella hyvin. Paikalle oli saapunut ihan mukavasti kuulijoita, ei tarvinnut ihan itsekseen soittaa. Tämän lisäksi siis "Pohjoinen Ulottuvuus"-elokuvan tuotantoporukkaa oli paikalla valmistelemassa kuvauksia. Siihen ryhmään kuuluu aika hyviä tyyppejä kuten Jari "EN MINÄ TIEDÄ" Koskela. Hänkin saattaa palata tarinaamme myöhemmin. Paikalla oli siis porukkaa, ja keikkakin meni ihan hyvin. Saatiin porukkaa tanssimaan ja osa kaatumaan. Kyllähän se soitannollisesti oli hakemista, mutta pääasia, että oli fiilistä. Osa katsojista pyrki lavalle nelinkontin, osa yritti purra fritsuja solistin kaulaan ja osa oli mukavasti huppelissa. Ilman paitaa viimeiset biisit, vaikka emme Negative-kunnossa olekkaan. Naiset pitävät rasvasta näin se on nähtävä. Toivottavasti saadaan kuvia vielä joskus niin voitte todistaa kuinka miesvartalo on kaunis... Keikan jälkeen pikainen roudas, eli kamat Dodgeen ja armoton juhlinta päälle niillä, jotka sitä harrastivat. Minä ja Tomi toimimme kuskina, joten ottaminen rajautui muutamaan olueen ja saunasiideriin. Muu HB ryhmä oli kyllä menossa enemmälti ja pitkin iltaa ja yötä siellä mentiin kuka minnekin ja miksikin. Lopulta myös elokuva-porukkaa rantautui jatkopaikkana toimineeseen majoitustilaan. Ai niin sauna lämmitettiin tietenkin välittömästi keikan jälkeen ja se toimi. Oli hyvä sauna vaikkakin vähän kosteat löylyt. Mutta pääsimme Juhannus saunaan ja se lienee se pääasia. Jatkoilla meininki oli kyllä melkoista. Siellä meinasi ulkopuolisia lennellä ovista ja ikkunoista eräänkin kerran, mutta onneksi henkilövahingoilta vältyttiin. Aina ei vain henkilökemiat kohtaa ja kun HB-porukka on aika suorasanaista niin senhän tietää mihin se johtaa. Lopulta ei mitään suurempaa. Jari "EN MINÄ TIEDÄ" Koskela oli taas oma itsensä ja samassa kunnossa kuin yleensä. Eli mukavana ja OHJAAJA Piippo oli myös mukana kuviossa iso kuubalainen suupielessään. Hän myös näytti kuinka aikoi tulevissa kuvauksissa muuttua täydelliseksi kusipääksi. Saakeli että piha raikui ohjauskomennoista. Tätä riemua ja lystin pitoa riitti aamuun asti eli noin kello 6. Silloin rytmiryhmät viimein sammuivat ja kuskitkin saivat hieman unta kunnes klo 10 jo kaiveltiin vaatteet päälle ja valuttiin etsimään aamupalaa. Sitä emme löytäneet, mutta avaimet saatiin palauteltua, tarkistettua henkilövahingot ja ihmeteltyä että kuinka sekaisin ollaan kun ollaan todella sekaisin. Matka kotiin alkoi noin kello 12 ja tietysti pysähdyimme Sodankylän Nesteelle nauttimaan aamupalat eli grillipihvit. Ja taas katsoi omistaja että mitä hamppeja nyt valuu paikalle. Ja nyt oli siis koko bändi paikalle. Wesalle myyjä tarjosi heti kahvin tilalle kaljaa, koska mies oli kuulemma sen tarpeessa. Ja kaljaa ostettiin toki. Ai niin minä ajoin tällä kertaa Peugeot:illa, jossa matkan aikan soivat mm. Movetron, Paula Koivuniemi ja jotain muuta yhtä hyvää. DJ oli Wesku, ja se oli laitimmainen kerta. Meininki oli silti viihtyisä ja tunnelma nousi. Kaiken kaikkiaan todella miellyttävä reissu ja yksi parhaista juhannuksista allekirjoittaneelle. Seuraavaksi Simerock...voi voi. Kiitokset: Vuotson Porokylä (Kai Lehtinen ,Heikki Rantanen &
baarin tytöt sekä järjestysmiehet) Juomat: ääretön määrä Karhua (5.6
tölkkejä) |