----PÄIVÄKIRJA----

No niin. Ulkopuolinen painostus on johtanut siihen, että pitää päivittää näitä kotisivujakin. Todellisuudessahan minä olen vain niin laiska, etten ole muistanut tätä tehdä. No ei siinä mitään. Nyt tulee päivitystä ja vähän muistelua siitä mitä on alkuvuodesta tapahtunut...

Perjantai 8.2.08

Elikkäs helmikuun alussa lopetettiin pitkä keikkatauko ja käytiin Northern Dimension-leffan puitteissa Saksan maalla. Elokuvaporukka oli promotoimassa projektia ja samaan syssyyn järjestivät pari klubikeikkaa meille ja Script of Floodille. Tarkoituksena oli soittaa perjantaina ja lauantaina paikallisilla klubeilla. Lauantain-klubi liittyi tiiviisti leffaan ja oli ikään kuin showcase-ilta leffalle ja bändeille.

Matkaan lähdettiin siis aamuyöstä perjantaina 8.2 ja päämääränä ensin Oulu, josta lento Helsinkiin ja sieltä sitten Berliiniin. Kuten tavallista aikataulut meinasivat jo kusta Ouluun saapumisessa, mutta onneksi lähdettiin jo kello 3 ajeleen. Jäihän siinä puolituntia pelivaraa rengasrikkoon. No ei siinä päästiin Blue1 koneseen suuntana Helsinki ja laskeuduttiin muistaakseni vähän kahdeksan jälkeen. Siinä sitä sitten palloiltiin ja kerättiin kokoon bändiä. Nivala ja Jarkko tulivat Helsingistä ja pian oli vanha jengi taas koossa. Ilon kyyneleitä ja miesten välisiä halauksia. No ei vaan. Mutta mukavahan se oli nähdä näitäkin äijiä taas vaihteeksi. Jarkkoakaan ei juuri ole Lapissa näkynyt. Onkohan se niin ettei se tykkää meistä.

Odottelua ja odottelua, että kello tulisi riittävän paljon. Olimme luvanneet odottaa SoFin poikia kentällä ja kun kaikki olivat koossa niin mentiin chekkaukseen. Mukavia hemmoja olivat nämä helsingin poijjaat. Checkausjonossa tuli myös Ben Granfelt bändeineen vastaan ja vaihdettiin kuulumiset. Taisin esitellä pojille matkanjohtajan ominaisuudessa että tässä on nyt joitain julkkiksia lienevätkö Salatuissa Elämissä tai jotain. Granfelt oli menossa muistaakseni Hampuriin kolmelle keikalle. Mukava mies. Varsinkin Nikun kanssa pidetyt keikat ovat itseni vakuuttaneet, että on se soittaja.

Lisää odottelua ja koneeseen suuntana Berliini. Mukava ja melko lyhyt lento ja Berliinissä. Taas odottelua, että kontaktimme Jari tulisi kentältä vastaan. Ai niin Hanna Pakarinen oli samassa koneessa. Hän palaa tarinaamme myöhemmin. Jarin saavuttua taksilla Hostelliin ja vähän unta palloon. Hostellin puolesta ilmoiteltiin ettei alkoholia saa juoda huoneissa, mutta meistä se oli pikemminkin kehoitus kuin suoranainen määräys. Itse taisin jo tässä vaiheessa ottaa pienet unet ja kun heräsin oli pöydälle jo kannettu muutama lähi-huoltoasemalta ostettu vodkapullo. Muut kertoivat että olut on tässä maassa ilmaista ja viinaa saa mistä vaan. Myös hostelin respasta. No tässä vaiheessa ei auttanut vielä kauheasti maistella vaan lähdettiin viiden maissa kohti ensimmäistä keikkapaikkaa Darkside-metalliklubia. Tarkoituksena oli että me olisimme lämppäreitä eka keikalla ja sitten seuraavalla toisinpäin. Lyhyen etsinnän jälkeen paikka löytyi ja paljastui moottoripyöräkerhon pitämäksi paikaksi. Musiikkityylinä death-metal. No ei siinä on me pahemmissakin paikoissa soitettu. Kamat kasaan ja soundcheckit käyntiin. Ensimmäiset yhteiset vedot ja kuulosti- no kuulosti siltä. Mutta pääasia, että nyt vähän saatiin kokeilla ennen tosipaikkaa.

Ajankuluttelua ennen illan vetoa ja sitten lauteille. Ai niin tässä vaiheessa pitää sanoa, että mukana pyörii siis koko ajan Jari ja Florian. Jari enemmän kiertuemanagerin roolissa ja Florian, joka oli saksalainen kuvaajana ja päissään. Kuvat tulevat kanssa tänne kohta. Itse keikka oli enemmän punkkia kuin rokkia. Oli vähän keikkatemmot nopean puoleiset. Yleisö ei niin hyvin ollut mukana mikä ymmärrettävää kun paikan musiikkimaku on synkempää. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ekana keikkana tällä kokoonpanolla ihan jees. Keikan jälkeen SoFin keikan tarkastelua ja halvan oluen litkimistä. Osilla ilta jatkui Hostellin terassilla istuen osalla Berliinin klubeja koluten. Aikaseen meni. Mutta hauskaa oli. Paikallinen pitseria PAZZA & PITSA oli kovassa käytössä. Siis olutta haettiin ja Hostellin respasta olut jo jossain vaiheessa loppuikin. Aamuyön tunteina oli joku sekoitellut vodkaa ja kofeiini-kolaa, mutta sitä ei kyllä montaa hörppyä juotu.

Lauantai 9.2.08

Toinen aamu valkeni naama pitsalaatikossa. Päätä vähän kivisteli ja kurkku oli karhea. Osa oli jo poistunut ilmaiselle turistikierrokselle (jota muuten kehuivat hyväksi) ja osa oli jo parantelemassa eilistä päivää terassilla. Aamiainen oli pitsaa, breezeri ja pari palaa tobleronea. Sillähän se aamu lähti käyntiin. Pikkuhiljaa heräämistä ja jengi taas kokoon. Viideltä lähdettiin lauantain keikka paikkaan Wild At Heart-klubille. Tämänkertainen paikka oli kyllä loistava. Juuri sellainen rock-kellari, minkälaista on toivonut tänne Roihinkin jo kauan. Henkilökunta ystävällistä ja meininki muutenkin kohdallaan. Näette kuvista, että kyllä oli tunnelma mestassa kohdallaan. Kamat lavalle ja taas tsekkejä tekemään. Tehtiin tsekki ensin ja todettiin, että nyt homma toimii ja sounditkin oli vallan hyvät. Ei muuta kuin ruokailemaan ja odottelemaan, josko ketään tulisi paikalle. SoFin oli siis määrä soittaa ensin ja bändi aloittikin siinä yhdentoistamaissa soittamisen. Paikka oli aika hyvin täyttynyt asiakkaista ja SoF soitti taas hyvän keikan. Kyllä siitä bändistä vielä kuuluu, onhan se varma. Meidän keikka olikin sitten seuraavana ja tällä kertaa meni huomattavasti paremmin. Englanninkielen taito ehkä hieman rajoitti välispiikkejä mutta tulihan siinä kettuiltua taas vaikka kelle ja heitettyä Remua kehiin "rockenroll". Hyvä keikka ja hikinen ja jouduttiin soittaan encore. Yritin pois mutta työnsivät pirut takasin. Kuvista toivottavasti näkee että oli hyvä fiilis. Hyvä keikka ja takahuone kuviot olivat selkeät sen jälkeen. Muistaakseni 6 koria olutta tuli takahuoneeseen mutta yhtään sieltä ei pois kannettu-täytenä siis. Viimeiset lähtivät kämpille kello puoli 7 aamulla ja baari jäi vielä auki. Eli vähän eri meininki.

Sunnuntai 10.2.08

Kentälle lähtö noin kello yhdeksän aamulla ja siitä etiä päin.Ai niin sanoin että Hanna Pakarisella oli osa tässä tarinassa. Siellähän se Hannakin oli lähdössä Berliinistä pois. Eli samanpituisella reissulla oli. Kävin jututtamassa ja otin nimmarit tuliaisiksi. Varmaan vakuuttavan näköistä toimintaan kun oltiin reissussa rähjäännytty. Mutta oli Hanna Pertun vielä Levillä muistanut kun olivat nähneet. Kiva tyttö. Helsinki-Vantaalla porukka sitten hajosi niin että Jarkko ja Tomi lähtivät koteihinsa. Meillä oli vielä edessä lento Kemiin ja siitä autolla Roihin. Kemin lento jäi kyllä mieleen. Olihan se hirveätä röykyttämistä. Se on VR:n asiakas tästä lähtien tämä poika. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja näin oli reissu tehty. Pintapuolinen silaus siitä mitä tapahtui, mutta kun ei ole kirjailijan vikaan niin ei pysty eikä jaksa enempää maalailla.

Kiitokset:

Jokke The Boss

P. Piippo

Jari

Florian

SoF:in pojat

Wild At Heart

Darkside

Päiväkirja-sivulle

Vanhat päiväkirjat X-Stagella